Tietoa pahkasta

Pahkoiksi kutsutaan puiden rungoissa, oksissa tai juurissa esiintyviä usein pallomaisia muodostumia. Pahka voi joskus muistuttaa visaa ja ilmiöt ovat varsin lähellä toisiaan.

Pahkan muodostumisen syytä on vaikea sanoa. Syynä voi olla hyönteisen tai mekaanisen vaurion aiheuttama vioitus tai paikallinen mutaatio eli muutos perintötekijöissä. Puun jälsikerroksessa oleva solu jakaantuu muita jälsisoluja nopeammin. Puuaineen epänormaali kasvu saattaa jatkua puun koko eliniän, jolloin itse pahkasta voi muodostua kookas, halkaisijaltaan jopa yli metrin. Mukura- eli visamännyn (Pinus sylvestris f. gibberosa) runko on täynnä pahkoja. Visamäntyjä on löydetty ympäri maata, mutta missään se ei ole yleinen. Yksittäiset, terveet pahkat eivät yleensä muuta laajasti puuta, vaan runkoa voidaan käyttää tavanomaisesti esimerkiksi sahatavarana.

Pahka voi aiheutua myös muista syistä. Lehmuksen ja raidan tyvellä on usein pahkamaisia muodostumia, jotka saavat alkunsa jatkuvasti kasvavista ja jakaantuvista leposilmuista. Koivun yleinen lahottaja on pakurikääpä, joka muodostaa tummia pahkamaisia muodostumia. Ne ovat kuitenkin kääpiä, eli puussa loisivan sienen aiheuttamia itiöemiä, eivätkä muodostaan huolimatta varsinaisia pahkoja. Pahkan puuaines on kovaa ja kestävää. Se sopii kovaan kulutukseen joutuviin esineisiin, kuten kahvoihin ja pieniin astioihin. Varsinkin raidan pahkat ovat suosittuja pahkakuppien eli kuksien raaka-ainetta. Isoista pahkoista on tehty jopa huonekaluja.

PAHKAT JA PALLOLATVAT OVAT METSIEMME LUONNONOIKKUJA

Mikä ihme riivaa mäntyä, joka kasvattaa päähänsä eräänlaisen nupin, pallolatvan?

Mikä kumman oikku on kuusen tyven mahtava patti, kuin paisunut eturauhanen? Onko siitä puulle mitään hyötyä? Entä mitä tarkoittaa tissikuusi?

Esittelemme metsiemme kummallisuuksia, suurimmat tuulenpesät ja pahkat.

Viereisellä sivulla komeilee Suomen suurin männyn tuulenpesä, pallolatva, kasvaa muutaman kilometrin lounaaseen Sulkavan kirkonkylästä. Näin väittää Niilo Karhun kirja Vihreät jättiläiset, Suomen paksuimmat puut. Kirjan mukaan pallomaisen ja säännöllisen latvatuulenpesän läpimitta on viisi metriä. Itse mänty ei ole kovin järeä, ympärysmitta on 155 senttiä ja pituus 22,5 metriä.

Puun juurelta katsottuna tuulenpesä näyttäisi olevan selvästi viittä metriä leveämpi. Erikoisen tiheä se ei ole, ei myöskään säännöllisen pallomainen. Nähtävyys silti.

Voittaja on löytynyt tällekin luonnon ihmeelle. Metsäntutkimuslaitoksen, Metlan metsägeneettiseen rekisteriin on tallennettu tiedot muun muassa 31 tuulenpesäkuusesta ja 13 tuulenpesämännystä.

Männyn tuulenpesät ovat yhtä yleisiä kuin kuusella ja siten huomattavasti yleisempiä kuin luku antaa ymmärtää. Jostakin syystä ne eivät ole kiinnostaneet samalla tavoin kuin kuusen tuulenpesät, joilla on oma tieteellinen nimikin, Picea abies globosa. Globosa on myös viljelylajike.

Hän on tehnyt yhdessä Ole Oskarssonin kanssa kirjan Metsäpuiden erikoismuotoja, kultakuusesta luutakoivuun. Siinä passitetaan Sulkavan pallolatvamänty pois kärkipaikalta. Tiettävästi Suomen suurin tuulenpesä on kuusessa Heinäveden Kohmanniemen tien varrella. Leveyttä sillä on samaiset viisi metriä, mutta korkeutta julmat 8,5 metriä.

Niilo Karhun kirjassa suurten tuulenpesien kakkonen on puolestaan Vehkalahdella lähellä Miehikkälän rajaa. Latvus on samaa luokkaa kuin Sulkavalla, mutta on hieman litteämpi. Sekin on jäänyt piiloon taimikon sisään, kun sattuu olemaan töpövarren päässä.

Muut pallolatvat ovat sitten tusinaluokkaa. Sellaisia keksii hakemattakin, jopa pääteiden varsilta.

Ruskassa kylpevän haavan takana piileksii pallolatva, joka on tiuha ja melko tasaisen pyöreäkin. Se kasvaa aivan Kittilä-Sodankylän tien varrella Pikku Mustavaarassa.

Mutta tämä toinen, se vasta tuuhea on. Se löytyy Saariselän rinteeltä Kaunispään pohjoispuolelta Magneettimäen museotien alapäästä. Siinä on lapinmännyn latvassa oikea umpipuinen lunssi, itsensä Sen tormakka symboli.

Lapin pääteiden varsilla on toistakymmentä näkyvää pallolatvamäntyä. Kuusia on ainakin yksi: surkeahko tuulenpesä pari kilometriä Ylimuoniosta pohjoiseen.

MISTÄ JOHTUU TUULENPESÄ?

Tuulenpesiä on kahta lajia: on lehti- ja on havupuiden tuulenpesiä. Saattaisi olla paikallaan puhua havupuiden kohdalla pallolatvasta, niin erisyntyisiä ilmiöt ovat. Joillakin seuduilla, esimerkiksi Neljän Tuulen tien varrella Muoniosta Markkinaan, erityisesti Karesuvannossa, näkee koivuissa keskenjääneen harakanpesän näköisiä risuläjiä. Yhdessä isossa puussa niitä saattaa olla kymmenittäin. Ne ovat selvästikin eri lähtöä kuin säännöllisen muotoiset männyn pallolatvat.

Ne ovat tuulenpesäsienen aiheuttamia. Parasiitti elää puussa, ottaa siitä ravintonsa, tuottaa itiöitä ja lähettää ne maailmalle. Se ei tapa puuta, koska on siitä riippuvainen, selvittää lehtipuiden tuulenpesän roolia metsäpatologian professori Timo Kurkela Metsäntutkimuslaitokselta.

Sieniryhmässä on runsaasti samaan sukuun kuuluvia lajeja. Koivulla on omansa, samoin lepällä ja vaikkapa kirsikalla. Myös mykoplasmat aiheuttavat tulenpesiä.

Havupuiden pallolatvan synty on periaatteessa täysin toisenlainen tapahtuma.

Tällaisista somaattisista mutaatioista – ne tapahtuvat perintötekijöissä eli geeneissä – kehittyneet kasvumuodot ovat usein steriilejä. Mutta jos ne tuottavat siemeniä, voi ilmiö periytyä. Näin tapahtuu havupuilla.

PAHKAN SALAISUUS JA VISA

Syytä miksi sellainen alkaa kasvaa puun runkoon, ei tiedetä, mutta ominaisuus saattaa olla periytyvä. Käy niin, että perintötekijät puun pintasolukossa muuttuvat. Solukko ryhtyy tässä kohdassa jakautumaan kiihtyvällä vauhdilla. Puumassaa syntyy enemmän kuin vieressä.  Tuloksena on patti, pahka. Sitä voisi verrata ihmisellä esiintyvään hyvänlaatuiseen tuumoriin.

Kaikilla puulajeilla tavataan pahkoja. Tavallisimmin on vain yksi, kookaskin, pahka. Joskus esiintyy useita samassa rungossa. Pahka voi myös kasvaa oksaan, tyveen, jopa juuriinkin.

On myös mukurakuusia ja -mäntyjä. Omalaatuinen muodostuma on tissikuusi. Siinä kuusen oksantyveen kasvaa pahkura, tissi. Oksantynkä sen keskellä on kuin nänni. Sen keksii poikanen. Vaan kellepä tissi sen tuoreempi tuttavuus olisi!

Halkaistussa pahkassa näkyy rakenne. Puumassa on pahkuraista, muhkuraista, visamaistakin. Visaa se ei kuitenkaan ole. Se on eri asia.

Visa on jälsikerroksen ilmiö. Vuosilusto ei kasva joka kohdassa tasaisesti. Sisään jää ruskeaa kuorisolukkoa. Se näkyy syinä.

Visautuminen on periytyvä ominaisuus, joka ei täysin noudata perinnöllisyyden yleisiä lakeja. Perimmäistä syytä ei tarkalleen tiedetä. Yleisintä visa on rauduskoivussa.

PAHKASTA KIPPOA, KUPPIA JA KUKSAA

Pahka on kysyttyä tavaraa. Nikkaroijat vääntävät siitä tuolia, pöydänjalkaa, peilinkarmia, kippoa ja kuksaa. Joillakin kesämökeillä suunnilleen kaikki inhimillinen ja epäinhimillinen on pahkaa: joskus on syytä epäillä, että myös isännän pää.

Koska pahka on puunrungossa kuin patti ihmisen polvessa, on siitä pyritty eroon. Korkealaatuisen puuraaka-aineen on oltava suoraa ja virheetöntä. Pahkageenit on karsittu. Kun puupellon männyt eivät ehdi korkeaan ikään, eivät pahkatkaan pääse kukoistamaan.

Niska muistaa, kuinka vielä neljä viisi vuotta takaperin sai etenkin itärajalta ostaa pahkaa kohtuuhinnoin. Metsähallitukselta hän osti viimeksi erän kolme vuotta sitten.

Pahkat sahataan kappaleiksi ja niistä tehdään joko pienempiä kaulakuksia tai suuria, kaksireikäisiä kuksia, jollaista Pentti pitää kädessään. Isosta ja terveestä pahkasta saa taitavasti sahaamalla useita kymmeniä aihioita.

Valmiit kuksat markkinoidaan tukun kautta. Vain komeimmat, joissa pahkurainen materiaali pääsee oikeuksiinsa, myydään suoraan firmoille liikelahjoiksi. Pentti Niska muistelee suurimman tietämänsä pahkan kasvaneen melko lähellä, oman kunnan alueella. Se oli koivupahka, jonka korkeus oli 1,5 metriä ja halkaisija 75-80 senttiä.

Käyttöastian materiaaliksi kelpaa vain koivupahka. Havupuun pahkasta irtoaa makua. Koivupahkan ongelma on, että se alkaa herkästi mahiintua. Viimeistään silloin, kun se on ollut pari vuotta kuivassa ja ilmavassa varastossa, se on kuorittava. Muutoin se on pilalla.

Pahka, pallolatva, tuulenpesä, visa, kuksa

Teksti ja kuvat: Risto Lounema

Linkkejä

Täällä 50 aitoa Lapin pahkaa http://www.akaslompolo.net/pekanpahkat/pahkat.htm